Karhunkaatoliiga - A Finnish Blood Bowl League

Ol' Skool Miners

Retired!

Race:	Dwarf LG
Coach:	Vesku

Description

Tässä he ovat; ylhäisten sukujen alhaiset äpärät.

Surullisten tarinoiden joukkue, jossa varastelu, sukurutsaus ja itsensä myynti on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus jokaisen taustoissa.

Mutta näillä mennään, Blood Bowl silmissä, taktiikka mielessä.
Eespäin urhot!

Kausi II meni putkeen, runkosarjan kakkonen ja finaalissa pokaali kotiin.

Kausi III tulee olemaan todella vaikea, niin monta uutta joukkuetta ja paljon induja.

Kausi III päättyi vatsahappojen makuiseen tappioon.
Neljäs kausi toden näyttää, tavoitteena päästä jatkopeleihin!.

Bulletin board from the coach
Dec. 9th, 2009 - old news
Lähdön paikka On tullut aika jättää kotiluolat ja suunnata kohti Bretonniaa. Olen hankkinut joukkueelle ja sen entisille pelaajille yllätyslahjan. Saattaisi olla hyvä antaa jotain takaisin, kun ylläpitoni on kuitenkin pelaajat maksaneet. Tietämättään ehkä, mutta kuitenkin. Koko joukkue, mukana myös kaikki eläköityneet pelaajat, on kokoontunut yhteen. Raskaiden kausien stressi ja kuolemanpelko on lauennut; väsynyt, mutta onnellinen olemus paistaa jokaisen kasvoilta. Humalassa, tottakai. Kovan metelin ja suuren fanijoukon saattamina käymme kunnioittamassa niitä, jotka eivät päässeet tänne saakka. Roviokummun juuressa on pieni lehto, jossa muistopaadet seisovat jykevinä säiden armoilla. Blart, Lepro, Hamp, Liptah, Romba, Ralla ja Bemp. Heidän muistomerkkinsä jäävät muistuttamaan kaikkia pelaajaksi haluavia siitä, mikä on suurin uhri jonka voi antaa, ja toisaalta taas siitä, millainen kunnia on mahdolllista saavuttaa. Hetken suhteellisen hiljaisuuden jälkeen suuntaamme kohti Express-vankkureita, joiden suuret, hyväkuntoiset hevoset odottavat jo malttamattomina. Heitämme hyvästit kyynelehtivälle fanijoukolle. Kättelen jokaisen pelaajan hänen astuessaan vankkureihin: Grath, Larda, Vilpore, Rempo, Haldo, Cava, Farp, Rabel, Karto, Polopol, Fourteen ja viimeisenä Hebel. En ole kertonut heille yllätyksen luonnetta tai päämäärää. Aion pitää sen viimeiseen saakka omana tietonani. Ajattelin nimittäin sijoittaa tulevaan ja antaa joukkueelle kokemuksen, jota se ei unohda: Tilasin koko revohkalle liput ihkauutukaiseen valtamerilaivaan, joka on maailmankaikkeuden suurin ja kaunein. Kääpiöt yleensä karttavat laivoihin astumista, mutta tätä alusta sanotaan uppoamattomaksi, ja se väite on helppo uskoa. Kyllä pojat ihastuu ikihyviksi. Oikeasti, mitä voisi muka tapahtua, kun laivan nimikin on Gigantic. Tästä se uusi elämä alkaa. Paloviinapullo lähtee kiertämään pelaajalta toiselle. Vaunut nytkähtävät liikkeelle. "Hei Fourteen, mikä sinun OIKEA nimesi on?" Kerrankin teen jotain hyvää ja oikein.
- Vesku


Nov. 11th, 2009 - old news
Pelin alla Niinhän siinä sitten kävi. Kun Hallitus kertoi joukkueelle Luolastojen tulevien vuosien säästötavoitteista, oli jupinaa odotettavissa. Mutta kun asian kertoo kesken illanvieton kapakassa, eikä ihan alkuillasta, seuraamukset ovat arvaamattomat. Siinä meni kantakapakka uusiksi. Eikä sen vuoksi, että sinne olisi saatu porttikielto, vaan siksi, että se spontaanista vastalauseesta raunioiksi muuttunut romuläjä kaiken kukkuraksi haihtui paloöljyn tuoksuisena savuna Altdorfin yöhön. Eihän siinä mitään, vahinkoja sattuu. Henkilökuntakin pääsi karkuun ehjin nahoin. Tai ainakin vähäisin ruhjein. Mutta että oman joukkueen henkilöstöä pitää teloa! Olihan se niskaanhuohottava apukoutsi ärsyttävä, ja kaikki siitä halusivat eroon. Joukkue riehuessaan YT:tä huutaen repivät kaverin käytännössä kappaleiksi. Kaunista se ei ollut. Onneksi paloi rojun seassa. Ja sitten se maskotti. Pitääkö iltatöinä tehdä grillikanamestalle sponsoritöitä?? Kaikessa tohinassa ja sekasorrossa tyyppi lähtee pelastamaan jo kylmää ruumiinkappaletta palavasta majatalosta. Kyllähän sen tietää, miten tuli ja keinosulkapuku sopivat yhteen. Ei hyvin. Tainnut edes ovelle saakka päästä kun välähdys ja savupilvi imaisivat sankarin. Nyt sitten viranomaiset tekevät ikäviä kysymyksiä käyttäen sanoja murha, harkittu, julma ja raskauttavat asianhaarat. Kyseessä on kuitenkin korkeintaan kuolemantuottamus, vahinko, ja tekevälle sattuu. Perkeleen niuhot. Ja matka Stadionille raastoi joukkueen hermoja lisää. Kadut täynnä KK:n ja OSM:n faneja. Sitten kaiken maailman räkänokkia tulee ja aukoo päätään. Eihän sellaista kestä, hiljaiseksi ne pitää saada. "Väistä nyt saatana!" Huudan ja ilmoitan saappaalla käsyn perille. Helvetti mitä porukkaa. Pukusuojassa joukkue rauhoittuu, hiljaisuus astuu esiin. Mietin käytävässä, millä joukkueen saisi taistelukuntoon. Ja tietysti sitä, miten saisin ennen lomauttamista insentiivit itselleni, pelaajien kaapista. Astahdan huoneeseen, katson itsesäälissä vellovaa sakkia. Ainoastaan uusi tulokas näyttää edes hieman skarpilta. "POJAT! Nyt olisi sitten se kauden tähän astisista peleistä tärkein edessä!" ...
- Vesku


Sep. 1st, 2009 - old news
Fourteen Mitä tapahtui?? Mistä helvetillisistä taioista on kyse?? Varmaan se nurkassa istunut piippahattu. Perkele! Ensi kerralla teen ennakoivan iskun ja vedän niskat nurin jokaiselta epäilyttävältä! Siemailin kaikessa rauhassa maustettua paloviinaa Rempon kanssa, kun Polpol huojui paikalle uuden yrttipussin kanssa, poltettiin siinä sitten kessut. Paitsi minä, minähän vain maistoin, en ole niin tupakin perään. Missä kaikki muut ovat?!?? Hätäännyn. Todella. Yritän räpytellä väsyneitä silmiäni, turhaan. Näkö ei palaudu. Pelkkää mustaa. Korvissa humisee veri. Samanlaista oli silloin 8 vuotta sitten etulinjassa kun puolustettiin örkkejä vastaan. Näinkö tässä sitten kävi. En pääse jaloilleni. Aina yrittäessäni päälläni tuntuu olevan jotain. Vai yrittääkö joku pitää minut maassa? Ehkäpä kilven kanssa. Yritän huitoa ilmaa edessäni saadakseni ahdistelijat kuriin, tai edes perääntymään kauemmas. Tilanne nostaa adreenaliinitasoja, tunnen paineen pääni sisällä. Turha toivo, jokaiseen huitaisuun vastataan kipeällä torjunnalla, tunnen käsivarsieni ruhjoutuvan. En kuitenkaan luovuta. Hammasta purren jatkan puolustautumista. Vihdoinkin pimeyden seasta tavoitan jonkun säären, huminan yli kuuluu parahdus, kun rystyseni murjovat vastustajan sääriluuta. Nyt on loistava hetki perääntyä ja hoitaa hommat loppuun jokin toinen, parempi päivä. Käännyn polvillani ympäri ja kaikki lihakseni jännittäen rynnistän uhasta poispäin. Pääni osuu puuhun, sitten toiseen, kolmanteen. Nuori vesakko antaa periksi kun meikäläinen tuloo! Jatkan rynnistämistä. Muutama nuori koivu taipuu vielä taistelijan tieltä. Ehkäpä tämä onnistuukin! Olen saanut itseni hurmokselliseen konttausvauhtiin, toivo, riemu, ahdistus, pelko ja raivo saa suuni vaahtoamaan epätoivoisella tavalla. Mutta sitten tulee seinä vastaan. Kirjaimellisesti. Kiveä. Luun ja kiven kohtaamisesta tuleva, ikävä rusahdus on liiankin tuttu ääni. Putoan konttausasennosta maahan ja käännyn selälleni. "Tee se mitä tulit tekemään" Huudan ääni väristen. "Minä en luovuta!" Liiankin tapahtumarikas elämäni vilahtaa sokeiden silmieni ohi. Näen nuoruuden leikit, värväytymiseni luolien armeijaan, ystävät, jotka tunnen sellaisella tavalla, miten kenenkään ei pitäisi ketään tuntea, lyhyen urani blood bowlin pelaajana, vanhempani.. Potkin ja lyön ilmaa karjuen eläimellisesti. Kohina korvissa on lakannut. Mitään ei tapahdu, on aivan hiljaista. "Voisiko joku auttaa miestä ja ottaa hattunsa pois silmiltään, ennenkuin hän hajottaa majatalon kaikki pöydät ja itsensä? Huomenna olisi tärkeä ottelu ja kaikkia tarvitaan." Koutsin ääni. Mahtavaa, olen turvassa! "Ottaaks Fourteen toisenki henkäsy hassuheinää?"
- Vesku


June 5th, 2009 - old news
Eka maali Ensin avautuu silmä, sitten toinen. Haisee pahalle. Pääni lepää navettaan tuodulla, parhaat päivänsä nähneellä pöydällä. Partani ja poskeni on oksennuksessa, suussa maistuu sappineste. Katsahdan lattialle, vatsan sisälmys on valunut kengille ja housuille. Tuli vissiin otettua liian nopea aloitus, muut olivat ehtineet jo ensin. Käsi kuitenkin lepää vielä varmalla otteella tuopin kahvassa. Maistan kulauksen, maku vaihtuu paskasta taivaalliseksi. Tuopin vieressä on puoli kupillista Elostelijan tarjoamaa juomaa. Kirkas keltainen, hieman vihertävään taittuva väri ja pehmeänpistävä tuoksu puhuvat karua kieltään: tämä ei ole olutta, pikemminkin jatkettua viinaa. Ja on kuulemma tehty rypäleistä. Käsittämätöntä. Hebel, Bemp ja Haldo istuvat samassa pöydässä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei kai tämä niin tavallista ole. Toivottavat tervetulleeksi takaisin elävien kirjoihin ja nostavat tuoppia. Pyyhkäisen naamaa hihansuuhun ja vastaan nostoon. Kuolema teidänkin vihollisillenne! Vaihdan asennon mukavampaan. Suuta kuivaa. Elostelija pitää puhetta Grathin tekemän maalin johdosta. Voi niitä ylisanoja ja superlatiiveja, en edes tiennyt että maailmaan mahtuu niin monta kehua. Aina välillä kuuluu "Hyvä Garth" Grath katselee isänsä meuhkaamista kiiluvin, ehkä vetisin silmin. Kuitenkin ilmeestä on nähtävissä hienoista häpeää. Kaikella kunnioituksella, olihan se maali tärkeä ja Grathin ensimmäinen, mutta tuossa pelitilanteessa samaan olisi pystynyt kuka tahansa joukkueesta. Nousen ja epävarmoin jaloin haen tynnyristä juomaa. Kaadan pari olutta kurkusta alas ja pistän piipuksi. Palaan pöytään. Puhe saadaan loppumaan, ja epämääräistä taputusta kuuluu sieltä täältä. Mutta kun Elostelija kohottaa maljan, koko navetallinen kääpiöitä vastaa kuin yhdestä suusta. Tynnyrit juodaan tyhjiksi ja lähdetään jatkamaan kohti keskustan Majataloja. Huuhtelen parran ja naaman vielä hyvällä oluella. Tänään voisi sijoittaa voittorahoja hieman hyvinvointiin, antavatkohan huorat kimppa-alennusta...
- Vesku