Sons of Darkness
Retired!
|
Description
Mistä on underworld joukkueet tehty?
Älykkyydestä, voimasta, ketteryydestä, peräänantamattomuudesta ja taidoista.
Niistä on underworld-joukkueet tehty.
Tosin nämä kaikki ominaisuudet ilmentyvät aivan väärissä kehoissa. Älykkyys siellä, missä se kuolee nopeasti. Voima siellä, missä sitä ei saada käytettyä. Ketteryys siellä missä sitä ei voida hyödyntää. Taidot siellä, missä niitä ei älytä käyttää.
Onneksi joukkuuessa on myös yhteisiä asioita, kuten salailu, eripura ja kauna.
Näillä päästään vielä pitkälle!
|
 |
|
| Bulletin board from the coach |
| Sep. 16th, 2013 - old news |
Oodi Onnelle Oi Nuffle kuinka minua koettelet!
Miksi minä? Mitä olen tehnyt tämän ansaitakseni?
Onko se kaikki se päin naamaa nauraminen? Onko se liiallinen keskisormen näyttäminen? Olenko ehkä pyllistellyt liikaa?
Miten voit tehdä minulle näin? Koska muka vähättelystä ja ilkkumisesta on tullut rikos? Sinä senkin pikkumainen, itsekäs, muille jakava paska, anna osani onnesta ja heti!
Kusipää!
HETI!
NYT! |
| - Vesku |
| |
| |
| Apr. 24th, 2013 - old news |
Lounasta? Miksi kaikki on niin vaikeaa? Jos haluan kevyen lounaan, miksi joka paikassa tyrkytetään oravaa, possua, kanaa, pulua tai lehmää.
Tai rottaa! Se ei kai nykytilanteessa edes oikein olisi sovinnaista joukkueen silmissä. Ainakaan osan joukkueesta, toinen osa saattaisi jopa olla huvittuneita tapauksesta. Ja se kolmas ei varmasti pääsisi ajatuksissaan koskaan sinne saakka että välittäisi tai yhdistäisi lankojen päitä.
Suutahan tässä etsinnässä alkaa kuivamaan.
Ahh, majatalo kutsuvalla terassilla varustettuna! Ehkäpä sieltä löytyisi palaa ja sen painiketta ja vieläpä varjoisasta paikasta!
Lääkärihän kielsi auringon ottamisen kasvoihin, saattaisi nimittäin häiritä valkaisuprosessia. Eikä tuo kauaa ylhäällä enää olekaan.
Lähempää varovaisesti tarkastaessa paikka vaikuttaa varteenotettavalta. Kalusteet ovat takorautaa. Ei aivan minun tyyliäni, mutta varmsti käytännöllistä baaritappeluita silmälläpitäen. Jostain kuuluu häiritsevää jumputusta. Kuinka mautonta, mutta kaikkea ei voi saada.
Kaksi tyylikästä herrasmiestä istuu rennosti keskellä terassia, jotka ilmeisesti jakavat bloody maryn, kun on noin iso lasikin. Varmaankin etkoilla, matkalla juhlimaan. Kaikkea sitä...
Ja terassin nurkassa on tietenkin neljä rähjäisen näköistä kantapeikkoa jotka katselevat vieraita alta kulmain jupisten jotain epäselvää. Eikö noista pääse millään eroon? Millään? Jos minusta olisi kiinni, tekisin lain missä juopot rinnastettaisiin katueläimiin. Eipä häiritsisi kunnon asiakkaita enää ravintoloissa. Ja jokin aika sitten saman olisi voinut soveltaa kaikkiin ihmisiin! Mutta ei enää. Ei enää. Ei kaikkiin.
Kyllä noissa juopoissa jotain tuttua on, aivan varmasti olen nähnyt heidät jossain. Ehkäpä etsintäkuulutuksessa tai makaamassa jossain ojan pohjalla?
Kerään harhailevat ajatukset ja astelen tiskille. Odottelen hetken ja huhuilen baarimikkoa. Hikinen baarimikko ilmestyy keittiöstä moppi kädessään. Hienoa! Ainakin täällä pidetään aktiivisesti hygieniasta huolta.
"Onko keittiö vielä auki?" Kysyn kohteliaasti.
Baarimikko yrittää hakea sanoja ja silmät vilkuilevat sivuille. Ei ilmeisesti paikallisia.
"Meillä... on... toimitusvaikeuksia...?" Baarimikko toteaa kysyen.
"Onko?" No hemmetti. Pitääkö tässä koko päivä olla ilman ruokaa. Tuohdun hieman. Tilaan luomuartesaanioluen ja maksan kohtuullisen tipin. Ovella käännyn takaisin ja haen lasinalusen. Baarimikko on kadonnut takaisin keittiöön siivoamaan. Laitan tiskille vielä muutaman kolikon paikan hyvästä asenteesta puhtauteen.
Astelen terassille siro olutlasi kädessäni. Hämärä on ehtinyt jo tiivistyä ja kasvoja ei enää kunnolla erota. Ei edes minun silmilläni. Otan rintataskusta liinan, avaan sen ja asetan sen huolellisesti takorautaiselle tuolille.
Istahdan alas ja nojaan taaksepäin. Vihdoinkin mukulakivillä kävelystä väsyneet jalkani saavat lepoa. Siemaisen olutta. WAAAGH! Aivan loistavan makuista!
Huomenna. Huomenna haen ne varusteet. |
| - Vesku |
| |
| |
| Apr. 18th, 2013 - old news |
Varustelua Hyvää räätäliä on vaikea löytää nykyään. Mutta tämä, tämä on ehkä parhaita mitä olen Altdorfissa tavannut. Tai koko kuningaskunnassa.
Vanha, harmaantunut goblin on nyt kolmatta tuntia sovittanut ja mittaillut uutta liituraitapukuani. Innokas juoksupoika käy vähän väliä hakemassa neuloja ja juoksemassa takahuoneessa korjauttamassa ompeleita ja taitoksia.
Seiniä peittää suuret maalaukset Karl-Franzista ja Magnus von Bildhofenista. Raskaat samettiverhot tuovat tilaan raskautta ja tunnelmaa. Vaimeaa musiikkia kuuluu jostain taustalta.
Täydellistä. Täällä mieli lepää.
"Nyt olisi valmista, Herra"
Astahdan jalustalta, pistän sikarini lepäämään ja menen tarkistamaan työnjäljen suurista, koristeellisista peileistä.
"Upeaa työtä." Sanon. Melkein liikutun kun katson valon taittumista laskoksista ja tikkausten säännöllisyydestä.
"Kiitos Herra"
Hoidan muodollisuudet pois alta ja astun ulos keskipäivän meteliin ja vilskeeseen.
Melkein koko joukkueen kassa kului uuteen pukuuni. Onneksi vähän jäi vielä joukkueen varusteiden hankkimiseen. Katson muistilistaani:
- Olkasuojia, normaali
- Olkasuojia, lasten
- Romumetallia, 30kg
- Shortsikangasta, halpaa.
- Vöitä
- Maalia, halpaa
- Pensseli
Katselen ympärilleni, yrittäen löytää jotain kauppaa mistä saisin edes osan listani tavaroista. Ei näy. Pistän sikarini hampaideni väliin ja lähden käyskentelemään kauppakatua etelään. Aurinko häikäisee pahasti, joten kaivan varovasti uudet auronkolasit nenälleni. Imen ilmapiiriä itseeni, voiko parempaa päivää ollakaan.
Hetken kuluttua näen kangaskaupan SALE-tekstillä, ja kadun toisella puolen urheiludivarin. Loistavaa!
Mutta ensin syömään, ja sitten nopeasti tämän viikon ihonvalkaisuun. Sen jälkeen haen tavarat ja pistän joukkueen töihin. Varmasti.
Pitäisiköhän pysyä kasvislinjalla... |
| - Vesku |
| |
| |
| Mar. 11th, 2013 - old news |
Tosikoitos Tarkistan työn jäljen. Kulmakarvat on nypitty taidolla. Toki siihen hintaan niiden pitääkin olla. Suljen nahkaisen peilikotelon ja laitan sen puvun povitaskuun. Otan rintataskusta liinan ja pyyhin pölyt kengistäni. Mikähän tässä jännittää.
Kävelen edestakaisin toimitsija-aluetta. Tarkastelen joukkuetta huolestuneena. Näin käy aina ennen peliä. Pelaajat ovat hermostuneita, mutta kokemuksesta tiedän, että kun aloituspotku lähtee, aistit terävöityvät ja kaikki keskittyvät peliin. Paitsi tietenkin peikko, joka on parkkeerattu keskiviivan tuntumaan. Peikko katselee kohti päätyrajaa. Mitähän senkin päässä liikkuu. Kaikkea mahdollista on harjoiteltu. Mutta kokemus, kokemusta ei harjoittelemalla saada. Siinä pitää laittaa itsensä likoon.
Pelipaitojakaan ei joukkueelle saatu ennen kauden alkua, joten nuo keltaiset huomioliivit saavat välttää.
Tuomari saapuu kentälle. Puheensorina katsomossa lakkaa ja alkaa mieletön pauhu. Kolikkoa heitetään ja Rattattaa viittoilee joukkuetta puolustukseen. Aloituspotku ja meteli on huumaavaa. Adrenaliini alkaa virrata kehossa ja tippa nousee silmään. Hymyilen leveää hymyä. Ja miksi en hymyilisi. Kaikki hampaat on valkaistu viime kuussa, joten kyllä niitä kelpaakin esitellä. Ja platinaiseen kulmahampaaseen käytin erityistä huomiota kiillotuksessa.
Joukkueen peli on hieman haparoivaa, mutta välttelee. Isoja ogreja ja peikko kentällä saavat maan tömisemään. Snotlingeja ja gobboja on vaikeaa erottaa pölyn ja isojen kaverien seasta. Häntä siellä ja täällä kertoo skavenien olevan hommissa. Vastustaja lähestyy maalialuetta.
"Pallomies" Tokaisen ja osoitan snotlingia. Penkillä istuva, kaapuun sonnustautunut velho mumisee jotain ja huutaa jonkin oudon, selkäpiitä karmivan sanan. Pallonkantaja kaatuu rysähtäen maahan ja pallo lentää linjojen taakse. Samassa yksi ogreista lähtee palloa kohti sellaisella voimalla, että gobon ja skavenin roikkuessa jaloissa se nostaa maasta pallon ja tekee maalin. Voi perkeleen tunarit.
Alan suunnitella poistumis-strategiaa väistämättömän varalta. Käyn mielessäni läpi jokaisen liikkeen jotten tule lynkatuksi joukkueen tai katsojien toimesta.
Kentällä kaikki yritykset muurin läpi tuntuvat pysähtyvän, ja pelaajat alkavat olla väsyneitä. Kaatuilua ja loukkaantumisia.
Otan päälystakkini ja lähden kohti poistumisreittiä. Yhtäkkiä yleisö räjähtää hurraahuutoihin. Vilkaisen taakseni. Yksi goboista pomppii pallo kädessä vastustajan maalissa. Ai näin tässä kävikin. Tarkistan vielä tulostaulun. 1-1. Hmm.
Palaan aitioon, riisun päälystakkini ja astun kentälle ottamaan vastaan suosionosoitukset. Hymyni ei voisi olla leveämpi. |
| - Vesku |
| |
| |
|
|
|
|
|
|
